torstai 3. helmikuuta 2011

Hoovereilla huipulle!

Istun tietokone sylissä suunnistajaperhe Simpsonien kotona aurinkoisessa Rotoruassa. Kaksi viikkoa sitten lähdimme Hannan ja Marjon kanssa maailmanympärimatkalle tarkoituksena suunnistaa, seikkailla ja ennen kaikkea ladata akkuja rankan vuoden jälkeen. Kahdessa viikossa on tapahtunut valtavasti, mutta vasta nyt on aikaa kirjoittaa ja langaton verkko saatavilla. Tähän asti olemme turvautuneet kultaisten kaarien (McDonalds) ilmaisiin verkkoihin.

Päädyimme loputtoman pitkiltä tuntuneiden lentojen jälkeen Sydneyyn, Australiaan, jossa tarkoituksena oli turisteilla viisi päivää. Kiersimmekin kaupungin parhaat rannat, Coogee beachin ja Manly beachin, sekä ennen kaikkea lauloimme muutamat aariat oopperatalon portailla. Sydney oli valtava kaupunki pilvenpiirtäjineen, ja vaikka majoituimmekin backpacker hostellissa aivan rautatieaseman tuntumassa, oli kortteleiden väleihin ripoteltu mukavasti puistoja. Treenaus ei ollut Sydneyssä pääosassa, mutta Hanna ja Marjo juoksivat puistoissa pari kolme verkkalenkkiä. Itse keskityin polven kipuillessa kuntopiirin tekemiseen ja etenkin 10×1min hooveritavoitteeseen. Sydneyssä sovimme reissun päätavoitteen: seitsemän viikon jälkeen 20×1min hooverit minuutin palautuksella.

Sydneyssä!

Viiden päivän kaupunkitallailun jälkeen otimme Air New Zealandin koneen Aucklandiin. Hostelliyön ja ilmaisten vodkacocktailien (kokeneiden KK-tiimiläisten suussa osoittautuivat vedeksi) jälkeen hyppäsimme platinan valkoisen Corollamme selkään ja suuntasimme sen kuonon vasenta kaistaa kohti pohjoista ja Bay of Islandsia. Pienessä rantakylässä vietetyn yön jälkeen ajelimme pieniä kiemuraisia sorateitä pitkin Rawhitin kylän lähelle ja teimme pitkän vaelluksen henkeä salpaavan kauniissa maisemissa. Mäkeä riitti, mutta tunnettuina dieseleinä Marjon kanssa puuskutimme ne ylös hikeä säästelemättä. Hanna liiteli gasellinjaloillaan välillä perässä, välillä edellämme. Vaelluksen jälkeen löysimme oman paratiisirantamme ja turkoosia merta. Hannan kanssa kävimme topless uinnilla meressä Marjon vielä parannellessa jalkansa reikää. Rantapiknikin jälkeen oli aika ajaa kohti auringonlaskua ja Ninety Mile Beachiä länsirannikolla.


Perjantaina pääsimme vihdoin asiaan! Suunnistamaan! Ystävällinen suunnistajapariskunta Greg ja Claire Flynn ottivat meidät huostaansa Riverheadiin lähelle Aucklandia ja suunnistimme kaksi treeniä Woodhill Forestissa. Maasto oli kovapohjaista mäntykangasta ja rannan läheisyydessä korkeita hiekkadyynejä runsaalla aluskasvillisuudella. Muistutti paljon Portugalin rantamaastoja. Kartassa riitti käyriä ja muotoja, ja etenkin Muriwai Beach tarjosi haastavaa suunnistusta.


Flynneiltä jatkoimme Aucklandin ohi etelään Coromandelin niemimaalle Pauanuihin suunnistajaperhe Robinsonien beach houselle. Meitä oli jo odotettu Pauanuissa ja Uuden-Seelannin ehkä menestyneimmän suunnistajan Tanya Robinsonin vanhemmat, Val ja John, ottivat meidät sydämellisesti vastaan. Olosuhteet olivat kohdallaan hyvälle harjoittelulle ja teimme taas vaelluksen läheiselle Mt Pauanuille. Beach house alueesta oli tehty monta sprinttikarttaa ja hyödynsimme myös niitä. Turisteiluunkin oli aikaa, kun kävimme ihmettelemässä kiehuvaa vettä Hot Water Beachillä, missä aikuiset ihmiset kaivoivat altaita hiekkaan ja lilluttelivat sitten kuumassa vedessä. Onneksi meillä oli oma HoleDigger, Marjo, mukanamme ja saimme kaivettua myös oman kylpyaltaamme. Toinen kohde oli Cathedral Cove, valtava käytävä kalliossa meren rannalla, jonne jopa suunnistajan oli hieman hankala päästä edellispäivien myrskystä johtuen.

Three Finnish girls Mt Pauanuin huipulla
Robinsoneilla jatkoimme hooverihaastettamme ja saavutimme jo 12×1min merkkipaalun John Robinsonin tehdessä hoovereita mukana. Robbie on entinen maratoonari (2.15) ja suunnistaja ja hän oli innoissaan hoovereistamme. Ne olivat hänen mielestään ”mind training” tai kuin suunnistusta: pitää keskittyä ja lukita itsensä minuutiksi muun maailman ulkopuolelle ja pysyä vain lankku asennossa. Tiistaina, ensimmäisenä helmikuuta, jatkoimme Uuden-Seelannin valloitusta ja ajoimme etelään, maorikulttuuristaan tunnettuun Rotoruaan suunnistusperhe Simpsoneille. Vielä seitsemän viikkoa reissua jäljellä!

- saara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti